Vanhentumisaika (verotuksen määräaika)

Vanhentumisaika määrittää, kuinka pitkään verovuosi pysyy avoimena. Sen aikana verohallinto voi tarkastaa, määrätä lisäveroa ja langettaa sanktioita, ja verovelvollinen voi tehdä oikaisuja ja hakea palautuksia. Sen umpeuduttua vuosi on suljettu molempien osapuolten kannalta. Useimmissa EU-maissa perusaika on kolmesta viiteen vuotta sen vuoden lopusta, jona veroilmoitus piti antaa, ja se pitenee petostapauksissa, tappioiden vähentämisessä, rajat ylittävissä liiketoimissa tai jo alkaneen tarkastuksen yhteydessä.

Aika liittyy kirjanpidon säilytysvelvollisuuteen: asiakirjoja on säilytettävä vähintään siihen asti, kunnes verovuotta ei voida enää avata uudelleen, minkä vuoksi säilytyssäännöt ulottuvat usein kymmeneen vuoteen. Siviilioikeudessa yritysten välisiin saataviin, esimerkiksi maksamattomiin laskuihin, sovelletaan erillistä vanhentumisaikaa, tavallisesti kolmesta kuuteen vuotta. Kontevia säilyttää asiakirjat käyttäjän maan vero- ja siviilioikeudellisista määräajoista pidemmän ajan.